Noin puolitoista viikkoa sitten meille tuli töihin shokki-ilmoitus; meidän vuokrasopimusta ei enää jatketa ja meidän pitää olla pihalla syyskuun loppuun mennessä. Eikai siinä, päivän sulattelun jälkeen pistettiin hihat heilumaan ja ilmoitettiin asiakkaille, ettei oteta enää viikkovuokralaisia tai helppomyyntiläisiä. Jatkuvaa selittämistä ja asiasta keskustelua. Voimat on aika vähissä ja mieli maassa. Eiköhän se siitä kuitenkin. Parin viikon päästä pistetään ovet säppiin asiakkailta ja sen jäkeen koitetaan saada paketoitua kamppeet ja keksittyä mitä tehdään niille. Niitä on paljon, kuten voi kuvitella parin sadan neliön kokoisessa kirpputorissa olevan ihmisten kamppeita, mitä ovat jättäneet jälkeensä. Oumai.

No, toisaalta hyvääkin. Pääsin opiskelemaan! Minusta tulee nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Koulutus on päätoimista mutta monimuotoista, eli käyn 3 päivää / kk opiskelupaikkakunnalla ja loput tehdään sitten verkossa. Koulutukseen kuuluu paljon harjoittelua ja paras olisi tietysti jos pääsisin oppisopimukseen johonkin työpaikkaan. Olen koittanut niitä nyt etsiä, mutta ei täällä niitä niin paljon vain ole. 

Seuraava vaihe onkin sitten etsiä niitä lähempää Haapavettä, missä koulu siis sijaitsee. Jos löydän tuolta läheltä työpaikan, pakkaan kissat kainaloon ja lähden yksin. Asunto pitää sitten tietty joko myydä tai mies saa maksaa mut ulos tästä. Vaikea päätös ollut tehdä, mutta kun sen eilen sain tehtyä, niin jotekin on keveämpi olo. Sitä en ole tosin miettiny mitä teen jos saankin sen paikan täältä kotipaikalta jostain. Pitää miettiä sitten uusiksi. Edullisinta silloin on asua tässä kuten ennenkin.

Tätä asuntoa, tota pihaa ja lähimetsää tulee hirviä ikävä. Kissat on saaneet juosta vapaana ilman pahempia vaaratekijöitä jne. Niiden elinpiiri tulee pienenemään ihan tolkuttomasti ja suurella todennäköisyydellä niistä tulee taas sisäkissoja. Onneksi nuissa pienissä paikkakunnissa on paljon rivitaloja vuokrattavana, joten saan rakennettua niille ison tarhan pihaan, ettei ihan tarvi neljän seinän sisällä kökkiä reppanoilla.

Huomenna meen viikoksi kuntoutukseen tämän fibromyalgiani takia. Tuleekin tarpeeseen, tosin ois niin kiire töissä nyt etten ehtisi viikoksi irtautua, mutta no... ehkä tää väsyny ja lässähtäny olotila paranis siellä. Ainaki saan asua hotellissa ja syödä valmiista pöydistä eikä tartte siivota. :D Pitää varata hyviä kirjoja mukaan, neuletyö ja taidan mä tän koneekin mukaan raahata. 

Lisäksi olen ajatellut paljon ystäviä ja sisaruksia. Kauhia ikävä on, varsinkin taas veljeä ja hänen perhettään. Pitänee lähtä käymään tässä syksyn aikana, joulun ajattelin viettää heillä kun veli täyttää pyöreitä. :)