Tänään oli naton (miehen siskon) luona lounas, jonne tuli hänen tyttärensä (23v), käly perheineen, appivanhemmat ja minä mieheni kanssa. Ruoka oli erinomaista kuten aina, siitä ei valittamista! :)

Mulla oli koko  ajan hirviän ulkopuolinen olo siellä, kuten on aina. Minä en jaksa/osaa lässytellä lasten (3 + 6v) kanssa tai puhua lastenvaatteista tai muusta moisesta. Tämän perheen naiset ei muusta puhukaan. Miehet puhuvat mistä puhuvat mutta harvemmin haluaisivat siihen naisten sekaantumisia - mua katsotaan siis vähän kieroon. Anoppi on hössöttävä mummeli, joka höpisee omiaan enkä pahemmin jaksa hänenkään kanssa olla keskusteluissa. Oma vika, pitäisi ymmärtää häntä enemmän kun hänet on lapsesta asti poljettu maanrakkoon, ei hän tietysti tahallaan ole sellainen huolehtiva hössöttäjä. Välillä jaksan häntä hyvin, nyt en taas oikein. On ollut särky- ja väsymysjakso tässä mun sairaudessa. Ei vaan jaksa mitään ylimäärästä.

No, lounas meni hyvin kuitenkin, oli ihan kiva tunnelma. Kuitenkin mulla on aina hyvin ulkopuolinen olo siellä. Ehkä mä teen sen jotenkin iteki vaikka yritän ottaa osaa keskusteluihin ja olla mukana. Mutta kun en osaa olla ihan semmonen kuin ne haluais.

Miehen sisko ei taaskaan ehdi perheensä kanssa tänne kylään. Jouluna olivat täällä kotipaikkakunnallaan 3 viikkoa, pääsiäisenä 2. Nytkin 3. Joulun jälkeen pistin viestin kälylle, että olisivat voineet käydä pikkuveljensä luona kylässä. Ei kuulema ehdi kolmessa viikossa, eikä pääsiäisenä, mutta kesällä kyllä. No, eipä kuulema ehdi nytkään. Ja ainoa mitä he täällä ollessaan tekevät on, että yöpyvät kälyn vanhempien luona ja viettävät päivänsä miehensä mummulassa, tästä on mummulaan 5km matka. 

Jouluna laittamaani viestiin kirjoitin, miten tärkiää hänen veljelleen on jos he käyvät täällä. Ei vaikutusta. Ilmeisesti hän ei välitä veljestään tipan tippaa. Itsestäni se tuntuu ihan omituiselta, mä en (enää) osais ajatella elämää ilman veljiä. Varmasti kävisin useammankin kerran kolmen viikon loman aikana, jos välimatkaa on yöpymispaikasta 12km ja päivähoitolasta viisi. Nyt on yli 500km välimatka ja yritän silti käydä pari kertaa vuodessa. Pikkuveli asuu vielä kauempana, minulla oli keväällä koulutus 70km:n päässä ja totta kai mä ajoin käymään! Kaikki sisarukset on mulle tärkeitä, vaikken kaikkien kanssa syystä tahi toisesta voi olla tekemisissä. Ajattelen mm pikkusiskoani usein ja toivon, että hällä on kaikki hyvin. 

Mutta siis... mun avomieheni suku on erikoinen, jos ei se ihan normaali itelläkään ole. ;)