Terveiset koulusta, tänne taas tulin eilen ja perjantaina lähden pois!

Ajelin kouluun kurssikaverin kanssa ja kerroin hänelle suvustani. Tuli puheeksi sisarukset. Onneksi on tää opiskelijakortti nyt niin pääsee halvemmalla käymään esim. veljen luona junalla. Autolla mä yleensä sinne ruukaan ajella, mutta jos pääsis edullisesti junalla nii toki mä silläkin saattasin kulkea. :) Muiden luona ei välttämättä tarvitse käydä, mutta kyllä isoveljen lisäksi mielessä on koko ajan pikkuveli sekä -sisko. 

Sisko on kohta täysi-ikäinen. Mummo varmaan lähettää hänelle kortin, toivon että menee perille. :) Itsekin haluaisin lähettää hänelle paljon onnea ja hyvää elämää tulevaisuuteen. Onnea sisko! :)

 

Meidän sukupuu on moooooooonihaarainen ja enemmän kuin värikäs. Sen sukupuun kaikella voimalla onnea täysi-ikäisyyden johdosta! :) t. siskosi kaikesta huolimatta 

Noin puolitoista viikkoa sitten meille tuli töihin shokki-ilmoitus; meidän vuokrasopimusta ei enää jatketa ja meidän pitää olla pihalla syyskuun loppuun mennessä. Eikai siinä, päivän sulattelun jälkeen pistettiin hihat heilumaan ja ilmoitettiin asiakkaille, ettei oteta enää viikkovuokralaisia tai helppomyyntiläisiä. Jatkuvaa selittämistä ja asiasta keskustelua. Voimat on aika vähissä ja mieli maassa. Eiköhän se siitä kuitenkin. Parin viikon päästä pistetään ovet säppiin asiakkailta ja sen jäkeen koitetaan saada paketoitua kamppeet ja keksittyä mitä tehdään niille. Niitä on paljon, kuten voi kuvitella parin sadan neliön kokoisessa kirpputorissa olevan ihmisten kamppeita, mitä ovat jättäneet jälkeensä. Oumai.

No, toisaalta hyvääkin. Pääsin opiskelemaan! Minusta tulee nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Koulutus on päätoimista mutta monimuotoista, eli käyn 3 päivää / kk opiskelupaikkakunnalla ja loput tehdään sitten verkossa. Koulutukseen kuuluu paljon harjoittelua ja paras olisi tietysti jos pääsisin oppisopimukseen johonkin työpaikkaan. Olen koittanut niitä nyt etsiä, mutta ei täällä niitä niin paljon vain ole. 

Seuraava vaihe onkin sitten etsiä niitä lähempää Haapavettä, missä koulu siis sijaitsee. Jos löydän tuolta läheltä työpaikan, pakkaan kissat kainaloon ja lähden yksin. Asunto pitää sitten tietty joko myydä tai mies saa maksaa mut ulos tästä. Vaikea päätös ollut tehdä, mutta kun sen eilen sain tehtyä, niin jotekin on keveämpi olo. Sitä en ole tosin miettiny mitä teen jos saankin sen paikan täältä kotipaikalta jostain. Pitää miettiä sitten uusiksi. Edullisinta silloin on asua tässä kuten ennenkin.

Tätä asuntoa, tota pihaa ja lähimetsää tulee hirviä ikävä. Kissat on saaneet juosta vapaana ilman pahempia vaaratekijöitä jne. Niiden elinpiiri tulee pienenemään ihan tolkuttomasti ja suurella todennäköisyydellä niistä tulee taas sisäkissoja. Onneksi nuissa pienissä paikkakunnissa on paljon rivitaloja vuokrattavana, joten saan rakennettua niille ison tarhan pihaan, ettei ihan tarvi neljän seinän sisällä kökkiä reppanoilla.

Huomenna meen viikoksi kuntoutukseen tämän fibromyalgiani takia. Tuleekin tarpeeseen, tosin ois niin kiire töissä nyt etten ehtisi viikoksi irtautua, mutta no... ehkä tää väsyny ja lässähtäny olotila paranis siellä. Ainaki saan asua hotellissa ja syödä valmiista pöydistä eikä tartte siivota. :D Pitää varata hyviä kirjoja mukaan, neuletyö ja taidan mä tän koneekin mukaan raahata. 

Lisäksi olen ajatellut paljon ystäviä ja sisaruksia. Kauhia ikävä on, varsinkin taas veljeä ja hänen perhettään. Pitänee lähtä käymään tässä syksyn aikana, joulun ajattelin viettää heillä kun veli täyttää pyöreitä. :) 

Mennyt viikko on ollut mielenkiintoinen, samoin tämä viikonloppu.

Viikko sitten lauantaina pääsin punaisissa päihdetyönliiveissä Sulatto´13-festareille Raaheen. Kyseessä on päihteetön tapahtuma alaikäsille nuorille. Esiintyjät oli tänä vuonna rap-genreä - ei siis mulle tuttuja ollenkaan.

Oli hyvin rauhallista mutta äksöniäkin oli sitten kuitenkin. Pari lastensuojeluilmoitusta lähti eteenpäin. :( Voi teitä lapsirukat, ei sitä alkoholia tartte vielä tuossa iässä juoda! Ite en edusta kukkahattugenreä, mutta kyllä 13-vuotias on vielä iiiiihan liian pieni juomaan edes sitä yhtä keskaria.

Tapasin nuilla festareilla myös Brädin jätkät, olivat muuten todella mukavia! Varsinkin Janne jäi hyvin positiivisena mieleen. Pitänee tutustua bändin tuotantoon vähän enemmälti myöhemmin. :)

Sitten käväsin Haapavedellä valintakokeessa ja pääsin opiskelemaan! Musta tullee nuorten- ja vapaa-ajan ohjaaja isona, tai ainaki väli-isona, sitten isonaisona mä haluan ehkä yhteisöpedagogiksi tai sosionomiksi. Mutta tää on oikea suunta! Syyskuun alussa se sitten alakaa, monimuotoinen koulutus - ei tarvi onneks muuttaa Haapaveelle. Möksäpöksältä pystyn ainakin lumien tuloon asti kulkemaan jos ei asuntolapaikkoja oo heti tarjolla. :)

Tänä viikonloppuna oon sitten ollu ihan pihalla melekeen koko ajan. Töitten jälkeen pe ja la ajelin Kiiminkipäiville punaistenliivien joukkoihin. Perjantaina tein hiv- ja seksuaaliterveystyötä ja ajatin kondomiajokortteja. Kolme kävi peräti tekemässä sen. Ehkä nuoret ois illemmasta tullee paremmin tekemään mutta mun piti lähtä nukkumaan, että jaksoin aamusta taas töihin.

Lauantai-iltana olin sitten päihdeliiveissä parin kanssa (päihdetyötä ei saa tehdä ilman paria). Nuorisoa oli jonkin verran, vaikkei mitenkään erityisesti. Aikuisia myös erittäin vähän. Tuure Kilpeläinen oli Ylikiimingissä Nuijamiesten lavalla, että ehkä se vähän verotti osallistujia. Päihdepari lähti sitten alkuillasta pois ja minä jäin ea-porukan kaveriksi loppuillaksi. Sain peräti harjotella laastarin laittoa - en ole oikein osannut sitä laittaa hygienisesti kun olen aina vaan napannu ne suojalaput pois ja tarrasta kiinni. :D Nyt sitten oikeaoppisesti opettelin ottaan ne lappuset erikseen irti laastarista.

Tänään sunnuntaina sitten meidän asukasyhdistys järjesti soutukisat ja menin mukaan soutamaan. En ole ennen kirkkoveneellä soutanut, juuri edes tavan soutuveneellä. Oli kyllä mukavaa, vaikka eihän me pärjätty kun kukaan ollut niin soutanut. :D Kerran jäin airon alle ja makasin selälläni takana istuvan sylissä :D, se airo painaa jumalattomasti on pitkä. Jos se jää toisen airon alle, kuten mulle vahingossa kävi, se työntää voimalla vain soutajaa kohti ja allehan sitä jää. :D Mutta hauskaa oli! Oltiin viides (viimeinen) joukkue.

Aah, huomenna iltavuoroon - mää saan nukkua pitkään! Oon niin aamu-uninen, että on ihan karmivaa yrittää olla virkiä aamusin. Öitä siis, mää lähen nukkuun!

Tänään oli naton (miehen siskon) luona lounas, jonne tuli hänen tyttärensä (23v), käly perheineen, appivanhemmat ja minä mieheni kanssa. Ruoka oli erinomaista kuten aina, siitä ei valittamista! :)

Mulla oli koko  ajan hirviän ulkopuolinen olo siellä, kuten on aina. Minä en jaksa/osaa lässytellä lasten (3 + 6v) kanssa tai puhua lastenvaatteista tai muusta moisesta. Tämän perheen naiset ei muusta puhukaan. Miehet puhuvat mistä puhuvat mutta harvemmin haluaisivat siihen naisten sekaantumisia - mua katsotaan siis vähän kieroon. Anoppi on hössöttävä mummeli, joka höpisee omiaan enkä pahemmin jaksa hänenkään kanssa olla keskusteluissa. Oma vika, pitäisi ymmärtää häntä enemmän kun hänet on lapsesta asti poljettu maanrakkoon, ei hän tietysti tahallaan ole sellainen huolehtiva hössöttäjä. Välillä jaksan häntä hyvin, nyt en taas oikein. On ollut särky- ja väsymysjakso tässä mun sairaudessa. Ei vaan jaksa mitään ylimäärästä.

No, lounas meni hyvin kuitenkin, oli ihan kiva tunnelma. Kuitenkin mulla on aina hyvin ulkopuolinen olo siellä. Ehkä mä teen sen jotenkin iteki vaikka yritän ottaa osaa keskusteluihin ja olla mukana. Mutta kun en osaa olla ihan semmonen kuin ne haluais.

Miehen sisko ei taaskaan ehdi perheensä kanssa tänne kylään. Jouluna olivat täällä kotipaikkakunnallaan 3 viikkoa, pääsiäisenä 2. Nytkin 3. Joulun jälkeen pistin viestin kälylle, että olisivat voineet käydä pikkuveljensä luona kylässä. Ei kuulema ehdi kolmessa viikossa, eikä pääsiäisenä, mutta kesällä kyllä. No, eipä kuulema ehdi nytkään. Ja ainoa mitä he täällä ollessaan tekevät on, että yöpyvät kälyn vanhempien luona ja viettävät päivänsä miehensä mummulassa, tästä on mummulaan 5km matka. 

Jouluna laittamaani viestiin kirjoitin, miten tärkiää hänen veljelleen on jos he käyvät täällä. Ei vaikutusta. Ilmeisesti hän ei välitä veljestään tipan tippaa. Itsestäni se tuntuu ihan omituiselta, mä en (enää) osais ajatella elämää ilman veljiä. Varmasti kävisin useammankin kerran kolmen viikon loman aikana, jos välimatkaa on yöpymispaikasta 12km ja päivähoitolasta viisi. Nyt on yli 500km välimatka ja yritän silti käydä pari kertaa vuodessa. Pikkuveli asuu vielä kauempana, minulla oli keväällä koulutus 70km:n päässä ja totta kai mä ajoin käymään! Kaikki sisarukset on mulle tärkeitä, vaikken kaikkien kanssa syystä tahi toisesta voi olla tekemisissä. Ajattelen mm pikkusiskoani usein ja toivon, että hällä on kaikki hyvin. 

Mutta siis... mun avomieheni suku on erikoinen, jos ei se ihan normaali itelläkään ole. ;) 

 

 

 

Terveiset Luotoleiriltä! 

Olin lastenleirillä ohjaajana. Hieman tosiaan jännitti mennessä, mutta melko nopiasti totuin ajatukseen :D ja sulauduin joukkoon. 

Lapset oli kyllä ihan mahtavia tyyppejä! Tottakai ne sai hermon välillä hieman kiriäksi, ei tosin ihan katkeamispisteeseen kuitenkaan, mutta kyllähän ne vähän soi. Enimmäkseen olivat kuitenkin tosi kivasti ja osallistuivat ohjelmaan.

Pidin parin kanssa ympäristörastia ja avustin EA-rastilla. Näistä rastipisteistä lapset saivat sitten  taitomerkin käymistään rasteista. :) Ympäristörastilla kerrottiin kierrätyksestä; raahattiin roskat (lasia, metallia, lehtiä, pahvia, biojätettä ja palautuspulloja) osittain kotoa ja osa saatiin leiripaikan pitäjältä. Siinä sitten leviteltiin rojut maahan ja pistettiin kierrätyspisteet pystyyn ja lapset lappamaan jätteet oikeisiin palautuspisteisiin. 

Samalla rastilla sitten kerrottiin vähän mitä tehdään loukkaantuneille linnuille ja kerrattiin jokamiehenoikeudet. Sen jälkeen paineltiin vitikkoon ja ihan oikella kirveellä (sekin tuotu kotoa) hakattiin makkaratikuiksi sopivat koivunvesat irti ja paineltiin vuolemaan kotoa tuoduilla puukoilla kepeistä makkaratikut. Kukaan ei vahingoittanut itseään tehtävän aikana ja maanomistajaltakin kysyttiin lupa vitikon perkaukseen. :) 

Meillä oli myös leiriolympialaiset ja siinä vaikka minkälaista ohjelmaa. Töistä raahasin ilmaiseksi jaettavia kenkiä kassillisen mukanani heiteltäväksi kengänheittokisassa. Siinähän lensi popoa oikein urakalla. Lopuksi ne lensi roskikseen. :D 

Viime yönä ohjaajat heräsivät klo 05.00 tasan. Hipsittiin navettaan hakemaan kasvomaaleja ja lähdettiin sotkemaan lasten naamat värillä. Jaettiin majoitusmökit keskenämme ja hoidimme homman. Aamulla sitten leikittiin niinkun ei muka ollenkaan tajuttais hommaa. Myös meille sotkettiin otsat eri väreillä - ei omilla ettei kukaan hoksaisi meidän itse sotkeneen otsamme. Hyvin toimi! :D